Uusi vuosi ja matka voi alkaa

Vuosi on vaihtunut ja matkalippu on kourassa. Olen 36-vuotias, neljän lapsen yh. Elämässäni ei ole ollut helppoja vuosia aikoihin ja nyt surullisena katselen itseäni, miten olen voinut päästää itseni näin säälittävän huonoon kuntoon. Vaikka miten on vaikeaa, niin ei mikään silti selitä tätä miun valtaisaa ylipainoa, jota inhoan. Siten inhoan myös itseäni. Säälin. En edes tunnista itseäni noista kuvista. 

Vaaka näytti tänään lukemaa 97.6, joten edes siedettäviin lukemiin minulla on matkaa hurjasti. Vyötärönympärys olikin vaikea mitata, kun ei sitä ole. Vaan noin 120 cm. Ja lantio 122 cm. Otatin itsestäni muutamia kuvia ja toivon, ettei ne saa aikaan mikään kummallista kommentointia, ne on lähinnä itselle motivaatiokuviksi otettu. Pakko on lopettaa tämä itsesäälissä rypeminen ja selittely. Jotta jonkinlainen ilo ja onni voi löytää miun elämään takaisin.

Mitään ihmeellistä en ole päättänyt tehdä, aikaa ei ole taianomaisesti tullut lisää vaan koetan jaksaa hyödyntää ne pienet tuokiot ja löytää sen liikkumisen ilon, sitä kautta motivaatio tähän hommaan voisi myös lisääntyä. Ja koetan pitää tahtoni ja määränpääni kirkkaana mielessä, myös niinä huonoina päivinä.