Uuden kuun alussa

Matkaa on tehty jo useampi kuukausi. Tulosta ei ole tullut kuten toivoin, vaan kuitenkin hieman. Tällä viikolla vaaka näytti painoksi 91,6 kg ja sehän on jo paljon vähemmän kuin matkan alussa. Olen tässä kuukausien aikana pohtinut paljon asioita ja kyllähän minä tunnesyöppö olen. Syön iloon, suruun ja etenkin väsymykseen. Nyt kuluneiden kuukausien aikana olen huomannut sen, että herkkuja vastaan kiusauksia on suhteellisen helppo vastustaa, jos on takana edes kohtuullisesti nukuttu yö. Ne päivät, jotka mennään muutaman tunnin unilla aiheuttaa usein myös repsahdukset. Ja luonnollisesti tuo univaje vaikuttaa myös päivän liikuntaan, ei vaan riitä enää energia mihinkään. Nyt seuraavien kuukausien aikana koetankin korjata tuota unirytmiä ja lisätä yöunen määrää ja tietysti kiinnitän huomiota edelleen ruokaan.

Mukavaa alkavaa kesää kaikille!

Matkakuulumisia

Paino ei ole edellisen punnituksen jälkeen suuresti pudonnut. Kaikenkaikkiaan tässä kuukausien aikana olen onnistunut pudottamaan vain muutaman kilon. Välillä tämä meinaa jo motivaatiota syödä vaan olen saanut tähän asti itseni tsempattua. Ja koetan jatkossa ennättää liikkumaan vielä hieman enemmän ja syömisiin kiinnitän entistä enemmän huomiota. Positiivista on se, että ahdistus syöminen on jäänyt lähestulkoon kokonaan ja muutenkin syöminen alkaa taas perustua puhtaasti nälkään eikä tunteisiin. Juoksumatosta olen tykännyt ja siitä innostuneena ostin itselleni uudet treenivaatteet, ylläpitämään myös motivaatiotani.

Matkaa on vielä reilusti jäljellä ja toivon, että huhtikuu tuo tullessaan myös edistystä painon suhteen tai sitten täytyy varmaan jo olla yhteydessä johonkin asiantuntijaan ja pohtia, miksei paino putoa?

Kun ei etene

Projekti on edennyt jo reilusti toista kuukautta vaan tulosta ei tule. Olen koettanut syömisiä katsoa, ja vaikka joitakin retkahduksia tulee, niin paino ei vaan putoa. Liikuntaa olen koettanut lisätä eikä silläkään ole ollut suotuisaa vaikutusta. Eikä kyllä mitatkaan ole muuttuneet, joten nyt ollaan jumissa. Tuskailin tässä, kun ei oikein tahdo löytyä aikaa liikkumiseen ja ratkaisinkin ongelman ostamalla käytetyn juoksumaton. Siitä olen kyllä tykännyt, helpottaa liikkumista tässä miun haastavassa aikataulutuksessa. Kunto on ihan älyttömän huono, yllätyin kuitenkin siitä kun heti ensimmäisinä juoksupäivinä jaksoin juosta coopperin testin, älyttömän huonolla tuloksella kylläkin. 12 minuutin juoksutulos oli vaivaiset 1300 metriä vaan ylpeä olen, että jaksoin edes juosta. Ja juoksu jatkuu, vähän vaihellen koetan juosta kovempaa ja toisinaan yritän lisätä kestävyyttä pidentämällä aikaa. Ja vaaka on nyt piilossa, kun ei tulosta tule, ei myöskään tule pettymystä joka viikko.

Ensimmäinen kuukausi käy kohti loppuaan

Tammikuun viimeisiä päiviä elellään. Vaikea on ollut kuukausi, motivaation ylläpito teettää päivittäin töitä vaikka tavoite on niin kirkkaana mielessä. Nukkuminen on ongelma, joka on ollut jo miulla pitkään. Nukun yksinkertaisesti liian vähän. En vain joko ennätä tai osaa mennä ajoissa nukkumaan ja se tietysti teetää väsymistä ja väsyminen repsahtelua. Herkkujen suhteen olen tyytyväinen, muutamaa repsahdusta huolimatta olen pysynyt tavoitteessa. Vettä koetan myös muistaa juoda päivittäin reilusti. Ja liikkumista olen onnistunut lisäämään, kerran viikossa olen käynyt uimahallilla ja sitten tässä kotona olen stepperillä polkenut lämmittelyt ja pientä jumppaa, lähinnä niin, että lapset on kotosalla. Tänäänkin olin suunnittellut uimahalliin menon ja kun lastenvahti tuli, teki mieli jäädä tekemään jotain muuta ja suoraan sanoen laiskotutti vaan sinne sitä tuli lähdettyä ja vesijuoksu ja pieni uintireissu tuli tehtyä. Liikunnan jälkeen on kyllä havaittavissa selkeää positiivista oloa, joten ehkäpä se ajan kanssa helpottaa, tuo motivaation ylläpito.

Tiistaina puntari näytti 94,5 kg, joten pientä pudotusta on tapahtunut. Muita mittoja en ole ottanut,enkä ajatellut niitä ihan koko ajan ottaa.

Ja koetan nukkua enemmän.

Anne-Mari

Uusi vuosi ja matka voi alkaa

Vuosi on vaihtunut ja matkalippu on kourassa. Olen 36-vuotias, neljän lapsen yh. Elämässäni ei ole ollut helppoja vuosia aikoihin ja nyt surullisena katselen itseäni, miten olen voinut päästää itseni näin säälittävän huonoon kuntoon. Vaikka miten on vaikeaa, niin ei mikään silti selitä tätä miun valtaisaa ylipainoa, jota inhoan. Siten inhoan myös itseäni. Säälin. En edes tunnista itseäni noista kuvista. 

Vaaka näytti tänään lukemaa 97.6, joten edes siedettäviin lukemiin minulla on matkaa hurjasti. Vyötärönympärys olikin vaikea mitata, kun ei sitä ole. Vaan noin 120 cm. Ja lantio 122 cm. Otatin itsestäni muutamia kuvia ja toivon, ettei ne saa aikaan mikään kummallista kommentointia, ne on lähinnä itselle motivaatiokuviksi otettu. Pakko on lopettaa tämä itsesäälissä rypeminen ja selittely. Jotta jonkinlainen ilo ja onni voi löytää miun elämään takaisin.

Mitään ihmeellistä en ole päättänyt tehdä, aikaa ei ole taianomaisesti tullut lisää vaan koetan jaksaa hyödyntää ne pienet tuokiot ja löytää sen liikkumisen ilon, sitä kautta motivaatio tähän hommaan voisi myös lisääntyä. Ja koetan pitää tahtoni ja määränpääni kirkkaana mielessä, myös niinä huonoina päivinä.